Yrittäjä Tapio Honkavaara on juuri väännellyt erivärisistä muovailuvahoista miniatyyrilenkkitossun. Vieressä muovailuvaha taipuu pikkuruisiksi pöydiksi, tuoleiksi ja läppäreiksi, jotka arkkitehti Hilla Rudanko kantaa varovasti paikoilleen pahvisen kehikon sisään.
Pahvirakennelma esittää lenkkitossutehdasta nimeltä Reilu Tossu, jossa valmistetaan uniikkeja lenkkareita käsityönä. Samassa tilassa operoivat yrityksen toimisto ja pieni tehtaanmyymälä.
Lenkkitossuyritys on kuvitteellinen, mutta itse tila ei. Itse asiassa askartelijat puuhastelevat siellä parhaillaan. Noin 700-neliöinen toimisto Helsingin keskustan Citycenter-rakennuksessa on ikuistettu tarkkoja mittasuhteita käyttäen pahvipohjalle.
Tilassa on käynnissä tutkimusmatka työtilojen tulevaisuuteen. Spondan kanssa yhteistyössä toteutettava workshop on osa eurooppalaisten arkkitehtiopiskelijoiden Wastelands-festivaalia, joka on käynnissä Helsingissä.
Siis: miten juuri tämä tila taipuu tulevaisuudessa vastaamaan vaikkapa lenkkariompelimon vaatimuksia? Mallien rakennus on oikeastaan jo workshopin huipennusta. Takana on lähes kaksi viikkoa tiukkaa työskentelyä.
Työelämän vallankumous
Maanantaiaamu 16. heinäkuuta on valjennut sateisena. Villapaitaan pukeutunut pitkänhuiskea britti siemailee kahvia pahvisesta take away -mukista. Hän on edellisenä päivänä saapunut Suomeen, ja mittailee nyt katseellaan toimistoa Citycenterissä.
”Olin tutkinut tätä etukäteen Google Earthin kautta”, Chris Maloney kertoo.
Hän on toinen tutoreista, jotka vetävät Zerobase-workshopin.
”Teollinen vallankumous mullisti ihmisten elämän, tavan tehdä töitä ja ajattelun. Nyt läpikäymme informaatiovallankumousta. Jokaisella on kännykkä, ja olemme jatkuvasti online. Ajattelu ja työnteko ovat jälleen murroksessa”, Maloney selittää.
Kun tavat tehdä töitä muuttuvat, myös tilojen, joissa töitä tehdään, täytyy muuttua.
Maloney on opiskellut Manchesterin yliopistossa, jossa hän nykyään itse opettaa arkkitehtuuria. Tässä workshopissa hänen sekä maltalaisen tutorkollega Elaine Bonavian tavoite on tutkia paitsi työtilojen muutosta, myös arkkitehtuurisen prosessin muuttumista vuorovaikutteisemmaksi.
Nyt kumpaakin jännittää. Maanantai-iltana tutorit esittelevät workshopinsa festivaalin osallistujille Suvilahdessa, jossa osallistujat majoittuvat ja suurin osa workshopeista toteutetaan. Tiistaiaamuna osallistujat valitsevat, mihin työpajaan 38 vaihtoehdosta osallistuvat.
”Oikea toimistotila ovat meille valtti. Tämän workshopin olisi voinut toteuttaa myös teoreettisena, mutta aito ympäristö inspiroi ihan eri tavalla”, Maloney uskoo.
Zerobase kerää lopulta neljä osallistujaa, ja tutorkaksikko näyttää tyytyväisiltä.
”Rehellisesti sanoen haluamme mieluummin muutaman todella innostuneen osallistujan kuin monia, jotka eivät kuitenkaan ole ihan varmoja kiinnostuksestaan”, Maloney tiivistää.
F.L.Wrightin jalanjäljillä
Työpajaan valikoituvat
Kirke Päss Virosta,
Iulia Cucu Romaniasta,
Karolina Ciplyté Liettuasta ja
Inesa Kovalova Ukrainasta. Ryhmä on kasassa ja valmiina toimeen.
Alusta asti työskentely on intensiivistä: ohjelma alkaa kymmeneltä ja jatkuu yleensä iltakuuteen. Keskusteluja, tehtäviä, dokumentteja. Välissä syödään lounassämpylät, jotka tutorit tuovat toimistolle. Illaksi palataan Suvilahteen, jossa odottaa yhteinen illallinen – ja yleensä bileet.
Chris Maloney tiivistää ensimmäisen viikon tarkoitukseksi ”unohtaa kaikki se, mitä osallistujat ovat toistaiseksi oppineet arkkitehtuurista”.
”Arkkitehtiopinnoissa puhutaan paljon esimerkiksi amerikkalaisesta Frank Lloyd Wrightista. Usein kuitenkin unohtuu, että hänestä tuli kuuluisa, koska hän teki oman päänsä mukaan monien vastustuksesta välittämättä. Meitä opetetaan kopioimaan häntä, ei tekemään kuten hän teki”, Maloney päivittelee.
Viimeisenä keskiviikkona ja torstaina on edessä workshopin huipennus. Tarkoitus on ideoida tulevaisuuden työtiloja kutsuvierasporukalla, johon kuuluu eri alojen ihmisiä, siis erilaisia tilojen käyttäjiä. Samalla kokeillaan ja kehitetään vuorovaikutteista suunnittelumetodia.
Toinen workshop-viikko kuluukin osallistujien valmistellessa heille ”workshopia workshopin sisällä”.
Eri tiloja eri tilanteisiin
Keskiviikko koittaa, ja Chris Maloney istuu raskaasti huokaisten alas paperien, väriliitujen ja paperipinojen keskelle. Vieraat saapuvat pian, mutta printteri oikuttelee.
”Täällähän on tarkoitus pohtia, mikä on vikana nykypäivän toimistoissa. Tulostimet ja kopiokoneet eivät koskaan toimi”, joku vitsailee.
Vieraiden joukossa on arkkitehtejä, mutta myös muiden alojen yrittäjiä, opiskelijoita ja työntekijöitä. Muutama spondalainenkin on paikalla. Tehtäviin ryhdytään pidemmittä puheitta.
Yhden huoneen seinällä on kuvia erilaisista toimistoista ja muista tiloista. Mitkä kuvat miellyttävät, miksi? Mistä et missään tapauksessa pidä? Merkkaa tarralapulla!
”Erilaiset työtilat eri tarkoituksiin on hyvä juttu”, Mikko Krootila Spondalta pohdiskelee.
”Hyvä, jos tilat kannustavat vuorovaikutukseen eivätkä eristä ihmisiä toisistaan. Tosin täytyy olla myös yksityisiä tiloja”, arkkitehti Jyrki Vanamo täydentää.
Luola-huoneessa osallistujat pääsevät piirtämään seiniin – siis seinille kiinnitettyihin papereihin – viestin 500 vuoden päästä löydettäväksi. Kolmannen huoneen kuvissa on teknisiä vempaimia. Pöydän pintaan heijastettava näppäimistö sekä langaton projektori keräävät ääniä.
”Haluaisin näistä vain all-in-laitteen, jossa olisi kaikki toiminnot samassa”, Joonas Partanen Spondalta naureskelee.
Pleikkaria, urheilua ja päivätorkut
Seuraavana päivänä ohjelmassa on rooliharjoitus, jossa kahdessa ryhmässä Citycenterin toimistolle keksitään uusi käyttötarkoitus. Suunnitelma neuvotellaan yhteistyössä, ja osa esiintyy asiakkaina, osa arkkitehteina ja osa tilan omistajina.
Torstain päätteeksi kasassa on kaksi hyvin erilaista mallia samasta tilasta. Toinen malli on lenkkitossuyritykselle tehty, toinen kuvaa toimistoa tietotyöläisten käytössä. Mallissa on paljon avointa tilaa, urheilumahdollisuuksia, avokeittiö ja nurkka, josta löytyy sohvia ja pelejä. Patiolle on ilmestynyt sauna.
”Hyvä toimisto on sellainen, jonne on kiva tulla, ja josta löytyy myös tiloja rentoutumiseen”, kuvailee rakennustekniikan opiskelija Emil Grönroos.
Siis: välillä pitää voida heittää tikkaa tai pelata pleikkaria, ja jos välissä jokin idea kypsyy, vieressä on oltava fläppitaulu valmiina spontaaneihin tuumatalkoisiin.
Workshopilaisilla on iltapäivällä hymy herkässä. Kahden viikon rutistus alkaa olla kasassa, ja lauantaina kaikkien työpajojen tulokset esitellään yhteisesti Suvilahdessa.
Chris Maloney on erityisen tyytyväinen työprosessin onnistumiseen.
”Arkkitehtikoulutusta pitäisi viedä kaikkia osapuolia osallistavaan suuntaan. Aion käyttää workshopin tuloksia työssäni ja mahdollisesti jossakin julkaisussa Manchesterin yliopistolla”, mies suunnittelee.
Entäs se työtilojen tulevaisuus? Yksiselitteistä vastausta ei löydetty, eikä sellaista taida ollakaan. Sauna patiolla, koko seinän kokoiset kosketusnäytöt ja torkkuhuoneet lienevät alku.
”Kahden päivän aikana nähtiin, että mitä vain voi tehdä, jos tahtoa löytyy – ideoista ei ainakaan jää kiinni!” arkkitehti Lennart Lang tiivistää.