Urbanisaatio on aikamme suurimpia megatrendejä. Kaupunkien merkitys vahvistuu entisestään, sillä niillä on keskeinen rooli ilmastonmuutoksen kaltaisten globaalien haasteiden ratkaisijana. Tulevaisuuden kaupungit ovat myös entistä korostuneemmin innovaatiokeskittymiä, joissa asuin- ja toimitilat limittyvät ja sekoittuvat.

Edellä oleva arvio on VTT:n tutkimusprofessori Miimu Airaksisen, joka johtaa kansainvälistä Smart Cities -työryhmää. Sen tehtävänä on tarkastella esimerkiksi tieto-
 ja viestintäteknologioiden mahdollistamien uusien energia-, liikenne- ja palvelujärjestelmien vaikutusta kaupun­kien rakennuskantaan, infraverkostoihin ja maankäytön suunnitteluun sekä tunnistaa aihealueen tutkimus- ja kehitystarpeita.

”Kaupungit kuluttavat paljon energiaa ja niissä liikkuu paljon ihmisiä ja tavaroita. Kun käytettävää pinta-alaa on entistä niukemmin, kaupungit hakevat ratkaisuja, miten luoda energiatehokas ja tiivis ympäristö, jossa ihmiset viihtyvät niin työssä kuin vapaa-ajalla”, Airaksinen sanoo.

Jo nyt 78 prosenttia eurooppalaisista asuu kaupungeissa ja 85 prosenttia Euroopan bruttokansantuotteesta syntyy kaupungeissa.

”Arvioiden mukaan vuoteen 2050 mennessä noin 80–90 prosenttia maailman koko väestöstä asuu kaupungeissa. Kehitysvauhti on valtavan nopea”, Airak­sinen sanoo.

Yli kymmenen miljoonan asukkaan megakaupunkeja arvioidaan olevan maailmassa vuonna 2025 jo lähes 40 kappaletta.

Ihmiset hakeutuvat sinne, missä on työpaikkoja ja hyvät palvelut. Siis suur­kaupunkeihin. Yhä suurempi osa innovaatioista syntyy kaupungeissa, ja niillä on merkittävä rooli ilmastonmuutosten tai energiatehokkuuden kaltaisten ongelmien ratkaisijana.

Jotkut kansainväliset tutkijat arvioi­vat kaupunkien nousevan jopa maailman­poliittisiksi toimijoiksi valtioiden rinnalle, sillä ne pystyvät kansanvaltioita ripeämmin ratkomaan ongelmia ja viemään ratkaisut käytäntöön.

Paluu luontoon kaupungin keskellä

Kaupungeissa vaikuttaa Airaksisen mukaan samaan aikaa monta mikro­trendiä. Tiivis rakentaminen yleistyy, kun pinta-alaa on vähemmän käytössä.

”Lisärakentaminen jo olemassa olevien rakennusten päälle ja maanalaisten tilojen tehokkaampi käyttö lisääntyvät. Perinteinen jako asuinalueisiin ja toimitilaympäristöihin hämärtyy. Kaupungeista luodaan monitoimiympäristöjä, mikä lisää kaupunkien elinvoimaisuutta. Sekoittuva rakentaminen parantaa myös alueiden turvallisuutta ja tehokasta tilankäyttöä, kun palvelut ovat jatkuvasti saatavilla”, Airaksinen sanoo.

Digitaaliset, älykkäät ratkaisut rikastavat palvelujen tarjontaa, joka monimuotoistuu uusien tarpeiden myötä.

”Perinteisen kohderyhmäajattelun mukaan suunniteltujen palvelujen rinnalle tulee uusia tapoja paketoida ja tavoittaa erilaisista asioista kiinnostuneita kaupunkilaisia”, Airaksinen arvioi.

Betoni- ja puurakentamisen sekä asfalttipintojen vastapainoksi kaupunkeihin suunnitellaan entistä enemmän viherrakentamista: alueita ja puistoja, jotka lisäävät kaupunkien viihtyisyyttä mutta toimivat myös energiaratkaisuina.

”Viheralueiden avulla voidaan parantaa tiiviisti rakennettujen kaupunki­miljöiden mikroilmastoa”, Airaksinen sanoo.

Co-working ja co-living yleistyvät

Airaksinen arvioi, että tulevaisuuden kaupungeissa tarvitaan uudentyyppisiä tiloja niin työskentelyyn kuin vapaa-ajan tarpeisiin. Yhteisölliset co-working-tilat tai tilapäiset neuvottelutilat palvelevat mobiilisti työskenteleviä tietotyöläisiä ja pienyrittäjiä. Kun ihmiset asuvat ahtaammin, lisääntyy tarve kodinomaisille tiloille, joissa järjestetään esimerkiksi isoja perhejuhlia tai muita kokoontumisia.

”Kun yhä harvemmat ihmiset omistavat autoja, parkkipaikkojen tarve vähenee, ja parkkihalleja voidaan hyödyntää vaikkapa kauppojen logistiikkatiloina”, Airaksinen sanoo.

Sponda osallistui syyskuussa Helsinki Design Weekin installaatioon, jossa rakennetttiin arkkitehti Marco Casagranden suunnittelema, parkkiruudun kokoinen Tikku-minikerrostalo Keskus­kadulle. Filosofia myös Tikun takana on, että kun autoilu keskustoissa vähenee, parkkipaikkoja voidaan hyödyntää tilapäisten tai pysyvämpienkin rakennusten tontteina. Jo nyt joitakin parkkipaikkoja on Helsingissä muutettu ravintolaterasseiksi.

Kauppakeskusten yhteyteen rakennetaan entistä enemmän erilaisia kokoontumistiloja ja kohtaamispaikkoja. Yritykset voivat puolestaan avata osan toimistoistaan ja työtiloistaan julkisiksi yhdessä tekemisen alustoiksi, joissa ne voivat sidosryhmiensä tai kuluttajien kanssa kehittää uusia tuotteita ja palveluita.

Visio tulevaisuuden kaupungista

Millainen maailmalla jylläävien megatrendien ansiosta muuttuva kaupunki on sitten käytännössä?

Miimu Airaksisen mukaan tulevaisuuden kaupungissa esimerkiksi liikkuminen on muuttunut selvästi. Liikenne on päästötöntä ja perustuu palve­luihin. Esimerkiksi Mobility as
a Service (MaaS) -palve­lut mahdollistavat eri liikenne­välineiden mahdollisimman tehokkaan käytön yhdellä kuukausimaksulla. Myös liikenteen robotisoituminen yleistyy.

Liikkumisen tarve työpalavereihin vähenee virtuaalitodellisuuden ansiosta. Hologrammitapaamiset korvaavat nykyiset videoneuvottelut. Palavereista toiseen siirtymisestä säästyvä aika lyhentää työpäivän pituutta.

Tulevaisuudessa energiantuotantokin on päästötöntä tai ainakin hyvin matalapäästöistä. Pinnat keräävät jatkuvasti energiaa, myös läpinäkyvä ikkunalasi. Myös sisätiloissa olevien pintojen avulla voidaan kierrättää valaistuksen energiaa. Tulevaisuudessa myös tuolit voivat ottaa talteen niissä istuvan ihmisen tuottaman lämmön.

Monet pinnat ovat itsestään puhdistuvia. Rakennukset tunnistavat käyttäjät, ja säätävät käyttäjien toivomat olosuhteet automaattisesti.

Kaupungeista tulee myös vihreämpiä. Viherrakentaminen puhdistaa ja raikastaa kaupunki-ilmaa sekä sitoo rankka­sateiden tulvavesiä. Osa ruoasta tuotetaan tulevaisuuden kaupungeissa viherseinissä, jotka voivat sijaita myös sisätiloissa.

Hyönteisiä käytetään ruoantuotannossa. Lisäksi eliöitä ja kasveja voidaan käyttää osittain myös raaka-aineena esimerkiksi uusiin materiaaleihin ja lääkkeisiin. Niitä voidaan hyödyntää myös energiantuottajina.

Kierrätys tulee olemaan erittäin tehokasta. Printatut sensorit ja kierrätysjärjestelmän keinonäkö- ja -äly mahdollistavat, että jätteet tunnistavat itse, minne ne menevät kierrätykseen eikä käyttäjien tarvitse tehdä hankalaa lajittelua.

Kaiken kaikkiaan Airaksinen visioi tulevaisuuden kaupungin yhteisölliseksi tilaksi, jossa digitalisaation älykkäät ratkaisut ovat läsnä kaikkialla helpottamassa arkeamme. Kaupunkia kehitetään kuitenkin ihmisten, ei laitteiden ehdoilla.

Julkaistu

24.10.2017
Tags